Kaikki tiet vievät Roomaan

Viimeinen reissupäivä ja vuorossa Bogotan vanha kaupunki La Candelaria. Suurin osa rakennuksista muistutti kovinkin paljon Roomaa. Tämä ei kuitenkaan liene kovinkaan hämmentävää, varsinkaan kun huomioidaan Kolumbian olleen Espanjan vallan alaisuudessa ja näin ollen varmasti saaneen paljon vaikutuksia arkkitehtuuriin Etelä-Euroopasta. Oma suosikkini oli ehdottomasti mariannekarkin värinen kirkko, joka oli enemmänkin kuin hulppea! Se oli sisältäkin tuon värinen! Oikealla olevan kirkon taustalla näkyvältä vuoren huipulla voi puolestaan tarkkasilmäinen lukija nähdä luostarin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä pari muuta näyttävää rakennusta:

 

 

 

 

 

 

 

 

Simo on vuorostaan ollut vähän flunssainen, joten jäi hotellin sohvalle päiväksi torkkumaan. Näin ollen en jaksanut mennä mihinkään ravintolaan ihmettelemään itsekseni vaan napostelin kaikkea kadulla myytävää paikallista ruokaa.

 

 

Ekassa kuvassa oleva pallo on siis empanadas eli rasvassa uppopaistettua taikinaa, jossa on mukana juustoa. Jos noita myytäisiin Suomessa niin krapulassa en söisi mitään muuta. Oikealla ylhäällä on kaksi vohvelia, joiden välissä on kinuskia, mansikkahilloa ja kookoshiutaleita. Nam! Ja viimeisenä sitten se vähän terveellisempi osuus eli ananasta ja papaijaa. Oli hyvää!

 

 

 

 

Kolumbia kiittää ja kuittaa, eiköhän tämä reissu ollut tässä. Matka jatkuu pian lentokentälle ja Frankfurtin kautta Suomeen. Sitä ennen kuitenkin haluaisin vielä muistuttaa teitä kaikkia, miten täällä Kolumbiassa otetaan läheiset vastaan: ilmapalloja, banderolleja ja kirkumista!

Ihmetyttää ja kummastuttaa

“Same same but different”. Mutta mikä Kolumbiasta sitten tekee erilaisen kuin muista maista? Tässä muutama esiteltynä, toki kyllähän niitä muitakin eroja löytyy.

 

Täällä on kolme isoa matkapuhelinoperaattoria. Oman verkon sisällä soittaminen on suhteellisen edullista, mutta muiden operaattorien liittymiin se maksaa mansikoita. Näin ollen kadut ovat täynnä ihmisiä, jotka myyvät puhelinaikaa. Yleensä näillä ihmisillä on kaikkien operaattorien liittymät käytössään, jotta asiakkaat voivat soittaa puhelunsa saman verkon sisällä. Lähestulkoon jokaisella Kolumbialaisella on matkapuhelin, mutta he käyttävät niitä ainoastaan puheluiden vastaanottamiseen ja soittavat sitten kadulta näistä maksullisista puhelimista. Normaali hinta minuutille on noin 100-200 pesoa (n.6 snt / min)

 

 

'

Jenkkien vaikutus ja läheisyys näkyy täällä monessa asiassa. Yksi niistä on tuleva halloween. Täällä on jo lähestulkoon kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa koristukset esillä. Ikävä kyllä jenkkien vaikutus ei ole riittänyt niin pitkälle, että ihmisillä olisi intoa opiskella englantia. Jostain syystä nämä eivät edes hallitse huitomisen alkeita vaan toistavat vaan itsepintaisesti asiaansa espanjaksi. Ei auta jos ei ymmärrä!

 

 

 

 

 

‘Joka puolella on graffiteja. Ne eivät ole kuitenkaan mitään perussuomalaisia töherryksiä, vaan usein esimerkiksi ravintolat maalaavat mainoksensa tai ihan vaan jonkin kuvan koristeeksi graffitina seinään.  Ylipäätään taloissa käytetään tosi paljon värejä, kuten varsinkin Karibialla kuuluukin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Täällä on useampikin bussifirma, mutta pääasiassa kaupunkiliikenne hoidetaan Transmilenion voimin. Bussit toimivat vähän niin kuin raitiovaunut tai metrot. Niillä on asemat, joihin pääsee vain porttien läpi.. Bussit ajavat ainoastaan heille varatuilla kaistoilla keskellä tiellä, jolloin ne eivät joudu kärsimään liikenneruuhkista. Turistin näkökulmasta oikein tehokas systeemi ja eksyminen on hankalaa kun pysäkit on niin selkeästi merkitty. Tämän lisäksi bussit pysähtyvät jokaisella pysäkillä.

 

 

Kaikkein positiivisin ero on kuitenkin kuten jo aikaisemmin mainitsin, että täällä saa vaaleakin turisti olla rauhassa. Edelleenkään kukaan ei osoita, tuijota tai ota salaa valokuvia. Niin, ja kahvi on hyvää!

Postikortti sinulle

Toisin kuin monissa muissa maissa, Kolumbiassa ei ole perinteistä postilaitosta. Kaikki lähetykset kulkevat DHL:n ja muiden vastaavien kuriiriyhtiöiden kautta. Tämä taas puolestaan johtaa siihen, että yhden postikortin kokonaiskustannukset Suomeen asti olisivat noin viisi euroa.  Näinpä insinöörimatematiikan oppien avulla voimme johtaa seuraavan yhtälön: jos jätän lähettämättä 13 postikorttia, voin juoda samalla rahalla joka päivä pullon rommia. Koska olen kuitenkin vannoutunut korttien puolesta puhuja, tässä teille piristystä päivään sähköisessä muodossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi ja tekstikin on ehkä luettavaa! Haluaisin myös korostaa, että tuo ekaluokkalaisen tekstaukselta näyttävä käsiala ei johdu niistä rommipulloista vaan kirjoitus ei meinannut tarttua korttiin millään.

Kauhean kallista!

Elämä on muutaman viime päivän aikana rajoittunut lähinnä hostellin riippumatoissa lokoiluun ja rannalla auringonottoon. Aamuisin suurimmat jännityksen aiheet ovat sataako ulkona vettä ja tuleeko kylään sähköä. Ehkä sitä pikkuhiljaa muistaisi ladata iPodin jo iltaisin niin ei tarvitsisi joka toinen päivä jännittää riittääkö akussa virtaa sähkökatkon loppumiseen asti. Myös smoothieiden saaminen on ajoittain katkolla kun tehosekoitin vaatisi sitä virtaa.

Hintataso Kolumbiassa on edullinen, joskin matkaoppaan mukaan työpaikat virtaavat täältä ympäröiviin halvemman työvoiman maihin. Täällä kun on laissa määritelty minimipalkka, joka on peräti 200 euroa kuukaudessa. Toisaalta maaseudulla sen enempää rahaa ei edes tarvitsisi itsensä ja perheen elättämiseen. Tietynlaisen vaurauden huomaa myös siitä, että täällä ihmiset ajavat autoilla eivätkä skoottereilla. Keskiluokka on Etelä-Amerikan suurin ja sen näkee jo ihmisten vaatetuksestakin. Suurin osa vastaantulijoista näyttää eurooppalaisin silmin katsottuna ihan tavallisilta kaduntallaajilta. Tässä kuitenkin vähän turistien hintatasoa:

-Yö hostellissa 7 eurosta ylöspäin

-Kalja Bogotan Hard Rock Cafessa reilu 2 euroa ja hostellilla noin euron

-Smoothie rannalla tai hostellin baarissa noin euron

-Tunnin bussimatka vajaa 2 euroa

-Nenäsumute 1,5 euroa

-Nivean rasvapurkki 3,5 euroa

-Aski Marlboroa noin euron

-Snickers patukka noin 1,5 euroa

Eli niin kauan kun pysytään paikallisissa tavaroissa niin hinnat ovat halvahkot. Jos haluaa jotain kotoa tuttua merkkiä niin sitten hinta nousee sen mukaisesti, poikkeuksena tästä tupakkatuotteet. Sen verran halpa työvoima näkyy täälläkin, että esimerkiksi kalja ei ole kaupassa juurikaan halvempaa kuin baarissa. Tosin täällä tottuu taas paikalliseen hintatasoon ja se kaksi euroa kaljasta alkaa olla kauhean kallista..

Keli ei ole niin lämmin kuin kotoa lähtiessä kuvittelin. Tämä ei ole mikään Kaakkois-Aasia, jossa pelkästään hiekkarannalla makaamalla saa itsensä läkähdyksiin. Iltaisin tulee vilpoinen ja nytkin on villasukat jalassa. On täällä silti lämmintä päivisin ja shortseissa kyllä tarkenee niin kauan kuin aurinko paistaa. Simo tosin on hivenen eri mieltä lämpötiloista ja on parina päivänä pyöritellyt päätään mun palelulle. Tosin olen kyllä ollut vähän flunssainen, joten kyllä täällä todistetusti pystyy vilustumaan!

ps. Loppukevennyksenä voitte yrittää kuvitella allekirjoittaneen paikallisessa apteekissa huitomassa pantomiimiesitystä aiheesta “haluaisin ostaa nenäsumutetta”.

Päivä riippumatossa!

Täällä ollaan Tagangassa. Kukot kiekuvat ja tiellä kulkee lauma vuohia. Joka puolella tarjotaan laundrya, kirjojen vaihtoa ja erilaisia vaellusmatkoja, hostellien pihat ovat täynnä riippumattoja. Ruokalistat koostuvat pitkälti smoothieista, erilaisista täytetyistä patongeista ja banaanipannukakuista – selkeästi ollaan reppureissaajien kohteessa!

Maisemat on hulppeat. Vuoret ympäröivät pientä kylää ja edessä avautuu Karibianmeri. Ranta ei mikään mahdottoman nätti ole, mutta todistetusti sielläkin sai nahkansa punottamaan. Oheinen kuva on otettu meidän hostellin kattoterassilta, missä kuluu helposti useampikin tunti riippumatossa loikoillen ja kirjaa lukien. Hukkasin puhelimenkin tänään ja ehdin jo kirota Rinteen sisarusten puhelimiin mieltyneet mustat miehet alimpaan maanrakoon kunnes se löytyikin riippumaton uumenista. Huppista!

Suunnitelmissa on pysyä täällä maanantaihin asti, jolloin lennetään takaisin Bogotaan. Ihan joka päivä ei varmaankaan päivitetä blogia – ellei sitten haluta kertoa kuinka hyvältä mangosmoothie maistuu kun lämpötila on +30 astetta ja riippumatto heiluu tuulessa.

Sataa sataa ropisee

Reissun eka rantapäivä päättyi matkaehtojen vastaisesti vesisateeseen. Reilu puoli tuntia ehdittiin maata nurmikolla ennen kuin alkoi ripottelemaan ja vieläkin sataa. Simo tuossa yrittää vakuuttaa, että kyllähän kahden viikon lomaan kuuluu vähintään yksi sadepäivä ja kun on tuo sadekausikin niin onhan se ihan normaalia että vettä tulee ajoittain. En silti tykkää!

 

 

 

 

 

 

 

Kuten yllä vasemmalla olevasta kuvasta näkee niin tuo parempien ihmisten puoli muistuttaa ihan mitä tahansa lomakohdetta Aurinkomatkojen listoilla. Korkeat hotellit nousevat taivaisiin ihan rannan tuntumassa. Rantatuolit näyttivät epämukavammilta kuin rikkaammissa maissa, mutta ihan heti ei pysty tuostakaan kuvasta kertomaan missä maassa tai edes maanosassa ollaan. Tarjolla oli myös normaali kiintiö kaupustelijoita ja rantabaareja.

Sateen vuoksi myös iltapäiväkaljat kattoterassilla vaihtuivat iltapäiväkaljoihin hotellihuoneessa. Espanjaksi dubattu Harrison Ford piristää tunnelmaa hieman kuten myös huominen matka Tanangaan, joka on Karibianmeren rannalla sijaitseva reppureissaajien suosima kylä.

Missä palmupuut on puita vain..

Aamulennolla Karibianmerelle – ei mikään huonompi ratkaisu! Varpaita ei palele enää ja peilistä tuijottanut pandakarhu säikäytti kokeneemmankin reissaajan levittämään aurinkorasvaa.

Päivä on kulunut leppoisasti Cartagenan vanhaa kaupunkia kierrellessä. Tämä kaupunki on siis jakautunut oikeastaan kolmeen osaan. Ensimmäisenä on lentokoneen ikkunasta näkynyt vuoren rinteille levittäytynyt hökkelikylä, jonne turistilla ei ole yhtään mitään asiaa. Jäljelle jäävät idyllinen vanha kaupunki ja niemelle rakennettu hotellikylä, joka muistuttaa ainakin kaukaa katsottuna lähinnä Miami Beachia. Tämä vanha kaupunki puolestaan näyttää juurikin siltä, miltä Karibianmeren rantakaupungin kuuluukin näyttää kaikkien kuvien perusteella. Paljon värikkäitä taloja, pieniä kujia ja tietenkin kirkkoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka kyseessä onkin turistikaupunki, niin länsimaalaisia ei paljoa näy ainakaan täällä vanhan kaupungin puolella. Jonkin verran, mutta lähinnä turistit ovat joko kolumbialaisia tai muista ympäröivistä maista. Sen verran kauppa käy kuitenkin myös katumyyjillä, että ainakin yhdellä oli mukanaan pankkikortin lukulaite. Enää ei voi vedota siihen ettei ole rahaa mukana! Englantia  täällä ei puhuta oikeastaan ollenkaan, mutta arvaamalla ja huitomalla pääsee pitkälle.

Huomenna matka jatkuu paikallista Miami Beachia ihmettelemään. Luvassa siis reissun eka rantapäivä!