Kuten eilen jo vähän lupailtiin niin tänään matka suuntautui Zipaquiran suolakatedraaliin. Käännöskin on ihan yhtä tönkkö kuin eilen! Tosin eipä Suomessa edes mitään vastaavaa ole, joten eipä tuollaisia sanoja kovin usein edes tarvitsisi.
Kyseessä on siis vuoren sisään louhittu valtava katedraali, kaivaustyöt on aloitettu 1800 luvulla ja jatkuvat edelleen. Kyseinen vuori on 85% suolaa, joten siitä tuo paikka saa nimensä. Katedraali jatkuu vajaa 200 metriä vuoren sisälle ja on jaettu pariin kerrokseen. Huoneita on lukuisia ja paikka kokonaisuudessaan valtava. Onneksi korkeuseroa ei kuitenkaan ole hirveästi, täällä 2500 metrin tienoilla tuo urheilu ei kuulu ihan mielipuuhiin :) Tarpeeksi aktiviteettia saatiin jo kun kiivettiin bussipysäkiltä ylämäkeä tuonne katedraalille.
Zipaquira puolestaan on idyllinen kaupunki, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Bogotasta pohjoiseen. Siellä näyttää osapuilleen siltä miltä olen olettanutkin Etelä-Amerikassa näyttävän. Asukkaita on noin 100 000, mutta kaupunki on hyvin matalaa rakennusta ja levittäytynyt laajalle Andien rinteille.
Kello on täällä puoli yhdeksän, mutta kovasti tässä vielä Suomen ajassa ollaan vaikka ollaankin yritetty nukkua paikallisen kellon mukaan. Tänäänkin aamulla heräsin vähän viiden jälkeen enkä saanut enää nukuttua, mutta kyllä iltapäivällä olisi jo uni maistunut. Myös Bogotan aurinko on päässyt yllättämään molempina päivinä. Täällä ei ole korkeuden takia lämmintä kuin vajaa 20 astetta ja päällä on ollut kaksi pitkähihaista paitaa. Siitä huolimatta posket punottavat ja silmiä koristavat pandakarhumaiset kuviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti