Loma Kolumbiassa herättää monenlaisia tunteita. Itselläni ne ovat olleet lähinnä “jee, jotain ihan uutta!” ja “karibianmeren rannalla ei palele”: Samaa ei voi sanoa noin osapuilleen kaikista ystävistäni ja sukulaisistani. Kohde on herättänyt lähinnä kulmakarvojen kohottelua ja kuukaudesta toiseen jatkuvia suositteluja jättää kohde väliin. Täällä sitä kuitenkin nyt ollaan ja tämä blogi on tarina kahden teekkarin matkasta huumekauppiaiden ja sissien valtakunnassa. Takana on jo yksi kokonainen päivä eikä meitä ole kidnapattu eikä ryöstetty. Kukaan ei ole yrittänyt edes huijata!
Matka oli pitkä, kotiovelta hostellin sänkyyn noin 24 tuntia. Pieniä torkahteluja lukuun ottamatta jaksettiin olla hereillä niin päästiin heti osapuilleen kiinni uuteen rytmiin. Tästä iso kiitos kuuluu myös lentokoneen näytöistä löytyneille hömppäelokuville. Kentällä odotettiin tunnin verran hostellin setää meitä hakemaan ja siinä ihmeteltiin samalla paikallisia, jotka olivat pakkautuneet terminaalin eteen suurin joukoin ilmapallojen ja muun oheiskrääsän kera. Niiden ja kiljumisten perusteella oletettiin, että pian paikalle saapuu joku megaluokan julkkis. Lopulta kuitenkin paljastui, että näin Kolumbiassa otetaan läheiset vastaan.
Tänään ollaan kierretty Bogotassa Zona Rosaa. Tämä on sitä parempien ihmisten aluetta, missä sijaitsevat myös Hard Rock Cafe ja Desigualin myymälä. Aamukahvi löytyi hostellin pitäjän suosittelemasta paikasta ja kyllähän se oli niin hyvää, että seuraavat kaksi tuntia oli typerä hymy kasvoilla. Kerrankin tarpeeksi kofeiinia! Kadut ovat uskomattoman siistejä, roskia ei näy missään. Jalkoihinsa saa silti katsoa, jalkakäytävien laatoittaja on ollut hivenen huolimaton työssään. Joukkoliikenne toimi yllättävän hyvin, joskin bussit olivat suomalaisittain hivenen turhan täynnä. Kukaan ei tuijota, ota valokuvia tai yritä myydä mitään. Ei täällä muita juurikaan turisteja ole, mutta jostain syytä kaksi länsimaalaista ei siitä huolimatta herätä mitään erityistä huomiota paikallisissa. Huippua! Muistinko jo mainita, että täällä on siistiä? Ja siisteydellä tarkoitan lähinnä Singaporen tasoa, ihan käsittämätöntä! Ylipäätään kaupungin infrastruktuuri on paljon kehittyneempää kuin odotin. Talot ovat suhteellisen uusia ja hyväkuntoisia ainakin lähialueilla, maiseman kruunaa taustalla kohoavat Andit. Bogotakin on 2400 metrin korkeudessa, kyllä täällä itsensä saa hengästymään vähän turhankin helposti ja yhdistettynä aikaeroon olo on ollut hivenen pöhkö ajoittain.
Käytiin tänään myös kultamuseossa, jossa oli neljä kerrosta täynnä erilaisia Kolumbian historiaan kuuluvia kultaesineitä. Kuvassa näkyy heimopäällikön korut. Kannattaa erityisesti huomata korvakorut, joita voisi kokonsa puolesta käyttää myös keittolautasina. Allekirjoittaneen korvalehdet eivät tuollaista kestäisi, varsinkaan kun korut tosiaan ovat kultaa. Museossa opimme myös, että aikoinaan kokaiinia on käytetty, jotta he voisivat ajatella paremmin ja pystyisivät uudistautua. Kokaiinia on käytetty aikoinaan myös uhrilahjana.
Huomenna suunnitelmana on todennäköisesti lähteä läheiseen kaupunkiin, jossa on maan alle kaivettu suolakatedraaleja. Kuulostaa ainakin jännältä, joskin osa mielenkiintoisuudesta saattaa tulla hivenen tönköstä käännöksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti